keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Voiton syvin olemus....

Nyt on pakko avautua. Tai jotain...
Mietin tässä Voiton tohinaa, omaa tohinaa, kanssaeläjien tohinaa..

Voitto-the-super on kotona ihana pallero, sylisessu, nallekarhu, joo-joo-mies, peace&love-kaveri ja kaikkea sitä mitä kotona olevalta koiralta tahdon. Voitto ei kotona kuumene, touhota, riitele, vaadi huomiota, räksytä, tohise, karkaile... Ei mitään liikaa. Eikä mitään liian vähän. Suostuu kaikkeen, tekee mitä pyydetään (paitsi viimeaikona ei tule sisälle, koska ulkona on mukavan viileää) ja reagoi rauhallisesti kaikkeen. Jopa liian rauhallisesti. Ei reagoi edes ovelle koputtajiin.

Sitten on "olen töissä" -Voitto. Voitto on agility- ja tokotreeneissä aikamoinen kuumakalle, joka juu kyllä, nappaa minua helposti sormista, hyppää innoissaan sekä ihmisten että koirien päälle leikkimään, touhottaa ja sählää. Kamppaa sekä minut että ohikulkiessaan muut ja aiheuttaa kaaosta. Minulle se on OK, koska tiedän että kotona tämä juurikin sekä kouluttajan että pari hyppyestettä kaatanut hurrikaani on rauhallinen nalle. Mutta miksi mietin että muille se ei ole ok? Huomaan selitteleväni mm. " no-kun-se-on-vasta-9-kk" ja että "kotona-se-on-tosi-rauhallinen"... "tyhjentäkää tämä alue, Voitto tulee kohta". Ihan typerää!

Olen halunnut elämänhaluisen, energisen koiran, joka on aina valmiina hommiin. Voitto on sitä. Elämänriemua ja kaikenlaista hauskaa sillä riittää kaikille muille jaettavaksi! Luulen, (en voi tietää koska tämä on ensimmäinen ja ainokaiseni Briardi) että tämä on ihan aitoa Briardiautta! Ja olen siitä ylpeä, mutta silti tunnun selittelevän! Kaikessa tähänastisessa Voittoilussa olen ensialkuun hieman vieruksunut kommentteja: "älä sinä heittele kärrynpyöriä,  ettei sinun koirasikin heittele", mutta miksi me emme voisa yhdessä heitellä??

Yritän ymmärtää... Näyttädymme pentukurssilla, tokossa ja agilityssä super-energisinä (tai siis Briardini on super-energinen)  ja kaiken tuhoavina hurrikaaneina. Mutta jos olemme silti iloisia, onnellisia ja toistemme kanssa pärjääviä, niin miksi ei?? Emme ole kenellekkään pahoja emmekä haasta riitaa. Kumpikaan ei murise eikä ole paha. Olemme riemukaksikko joka pyörähtää tuomassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita päivään kuin päivään!

Briardin syvin olemus ei  oikein aukea niille jotka näkevät vain sen "olen töissä"-briardin. Briardissa tuntuu olevan kaksi toisistaan hyvin paljon poikkeavaa puolta. En ole ikinä perustanut koirista jotka ovat vaatimassa kokoajan toimintaa, tekemistä, hommia, jotain! tai muuten syön sohvan. Olen myös sitä mieltä että nykyään monet koirat "riekutetaan pilalle", eli on pakko harrastaa joka päivä, riekuttaa, täpöttää, tehdä aina jotain jotta ollaan  ihan intopiukena aina ja kokoajan. Rauhoittuminen on ajanhukkaa, perustavanlaatuista kääköilyä sekä omistajalle että koiralle. 
Minusta meidän briardi osaa olla levällään kun ei ole tehtävää ja intopikueana kun pitää. Ja arvostan tätä puolta suunnattomasti! Minulla ainakin on päiviä että en viitsi. Onneksi minulla on koira joka on mukana myös tässä en viitsi-päivässä!

Jatkamme siis aivan täysin sydämin ja Voitontahtosina tätä Briardiutta. Toivotaan että -en-viitsi-päiviä- ei ole niin paljon että päästään joskus kisaamaankin. Mutta jos on, silti meillä majailee ehkä maailman paras (tai ainakin meille sopvin) Briardi!

3 kommenttia:

  1. Ihana Voitto - mä oon ainakin saanut näistä hyvät naurut ("tyhjentäkää tämä alue, Voitto tule kohta" apua :D)

    Ja tehkää vaan kärrynpyöriä yhdessä - elämän suolaa :)

    -Noora

    VastaaPoista
  2. Ihana ja hauska Voitto :-D

    Pentulaatikkossa Voittoakin pallotelleena kommentoin myös, että tehkää vaan kärrynpyöriä yhdessä, tehkää vaikka 2 peräjälkeen :-)

    VastaaPoista
  3. Oi, täällähän on vierailtu ja kommentoitukin! Ihanaa! 😊

    VastaaPoista