keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Pikakelaus

No niin, Voitto-Virtapiikki on tosiaan riemastuttanut elämäämme puolisen vuotta. Ikää herra-hauskuuttajalla on juuri tullut täyteen 9 kk.

Melkein heti Voiton saavuttua lähdettiin paikallisen koiraseuran pentukurssille. Siellä Vomppiksen mielestä parasta oli kaverit ja poikapaini, mutta kyllä se malttoi mukavasti töihinkin keskittyä kun vaan tarpeeksi oli herkkuja taskussa. Innokkaasti ja mielellään voitto opettelee uutta. Vaikeimmissa asioissa emännän kärsivällisyys on haaste ei niinkään koiran. Kontaktiharjoituksia jatketaan edelleen esim. joka ruualla. Onneksi herra on ahne!

Elämisen taitoja treenaillaan kotosalla joka päivä siinä normi meiningin sivussa. Minusta normaalit elämän kuviot ovat kaikkein tärkeimmät taidot ja rauhoittuminen on yksi iso asia oppia. Kotona, autossa tai kylässä ei siis hössötetä. Tätä on oikeasti opeteltu pienestä pitäen ja turhasta hössöttämisestä seuraa jäähy, eli tilanteesta poistaminen. Toimii Voitolla, on niin kurjaa joutua toiseen huoneeseen kaikkien ihanien ihmisten luota.

Tokoliikkeitä treenataan myös siinä kaiken ohessa. Pikkupätkiä seuraamista ja luoksetuloja, paikkallaan olemista jne. harjoitellaan puunkannon ja pihan siivouksen lomassa, etsitään kadonutta sukkaa ja kaivetaan nurmelta nameja.
Kun Voitto tuli, olin ajatuksena haudannut kilpailuviettini. Ajatus oli että kaikissa tilanteissa pärjäävä, tarvittaessa pihaa ja perhettä puolustava yhteiskuntakelpoinen kotisessu riittää. Mutta pakko myöntää että kyllä joku kisakärpänen nostaa vähän päätään... Voitolle on tosi helppo opettaa asioita koska se tarjoaa mielellään vaihtoehtoja mitä voisi tehdä.

Oma mielikuvitus asettaa vielä rajoja, mutta Voitto hakee grilli- ja takkapuita (ei vielä liiteristä asti, koska en ole keksinyt oven avaukseen sopivaa systeeminä, noutaa oluttölkkejä (ei niitäkään vielä jääkaapista saakka, edellä mainitusta syystä) ja opettelee juuri laittamaan/sammuttamaan valoja. Lisäksi tietysti niitä "normaalempia" koirien temppuja, istu-maahan-seiso-hae-koppi-vieäipälle-kuole jne jne. Joten oppii se kyllä, kunhan joku viitsii opettaa. Siksipä tuli lähdettyä myös jälkikurssille testaamaan koiran ja emännän yhteistyön alkeita. Ja agiliytyä pitää tietysti ainakin koittaa.

Ollaan siis vähän testailtu jo kaikenlaista, jatko näyttäkööt mihin suuntaan vai joka suuntaanko jatketaan. "Treenipäiväkirjan" pitäminen alkaa siis tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti