Voihan Voitokasta!
Vode pääsi mamman puhelahjoista huolimatta mielenkiintoisen hakuporukan jatkoksi. Ryhmä treenailee säännöllisesti ja monipuolisesti ja monenlaisia koiria sekä taitavia ohjaajia sekä monenmoista neuvoa on saatavissa.
Tänään päästiin koittamaan rakennusetsintää tyhjillään olevassa isossa laitoksessa. Tätä ennen Voitto on "hakuillut" kerran, eli ei todellakaan kumpikaan tiedetä mitä pitäisi tehdä.
Voiton vuoroa odotellessa piilouduin kerran kaappiin kolmelle solmulle ja juuri tässä sekä selän että polvilumpiot nitkauttavassa asennossa kesti koirakolla etsiminen kaikkein kauiten, sitten kun löysin lokoisan sohvapaikan, löysi koira minut vallankin pikaisesti!
Mutta kyllä oli mukavaa seurata koirakoiden työskentelyä ja erilaisia taktiikoita.
Voiton vuorolla ensin tietysti sählättiin. Hyöks sinne ja pomps tänne ennen edes varsinaista työntouhua. Mutta innokkuuttahan tässä(kin) tarvitaan...? Eikös..
Itse hakutouhussa Voitto oli aika huippu.
Jostain syystä, minulle vielä selviämättömästä syystä, Voitto tajusi lähteä rakennuksessa pitkälle touhuilemaan. Ihan kuin etsiäkseen jotain? Se kulki reippaasti ja rohkeasti hämärissä huoneissa ja teki, tai ainakin näytti siltä että tekee töitä. Törmäsi lopulta maalimieheenkin ja sai hurjat kehut ja tietysti herkkuja. Seuraavaa "äijää" lähti etsimään yhtä innolla, meni oikeasti tosi pitkälle pimeillä käytävillä ja näytti varsin pätevältä. Kerran pysähtyi tuijottamaan minua, "häh, mitä teen?", mutta kun en sanonut mitään, jatkoi omatoimisesti touhujaan.
Neljännen maalimiehen kohdalla jo selvästi huomasi että tajuttu on. Pitkällä käytävällä koiran nenä teki ilmassa puoliympyrän ja nokan perässä löytyikin taas ihana maaliäijä.
Oikein opettavaista ja riemuksemme hyvin väsyttävää! Nyt uni maittaa!
Ihanaa että VoittoValtava tajusi mitä pitäisi tehdä. Ihanaa että oli niin kovin reipas ja tarmokas. Ihanaa että eteni niin rohkeasti ja selkeästi tykkäsi touhusta ja ihanaa että päästiin tämmöiseen porukkaan mukaan. Kiva päivä! Jäi intoa molemmille!
