Aksaa!!

Agilityn alkeiskurssi alkoi eilen. Ihan pienesti perusjuttuja, koska halliympäristö oli kaikille pikkupennuille uusi. Voitto, ystävänsä Aavan kanssa taisivat olla vanhimmat. Eli kokonaista 9 kk jo!

Halliin oli jo vähän tutustuttu edellispäivän rally-tokossa, joten paikka ei ollut ihan uusi eikä pelottava, joten sinnehän se Vomppis hinkusi sisään kuin vanha tekijä! Välillä kahdella jalalla, välillä nelivedolla hihna viimeisiään vinkuen, kaikkien päälle ryysäten, sillälailla Voittomaisesti. Hyvin energisesti ja lennokkaasti. Kaikkien pikkukoira-ihmisten kauhuksi ja minun sormien turmioksi.

Halli on vähän harmillinen sen suhteen että koirille ei  juurikaan ole paikkoja mihin köyttää kiinni opastuksen tai radan teon ajaksi. Mutta reunalta löytyi kuormalava johon Voiton köytin ja kaikeksi yllätykseksi, sillä se makoili kaikessa rauhassa ja odotti nätisti. osaa se siis olla rauhallinenkin...

Sitten itse asiaan. Ensin vähän kontaktia ja "valssiaskelia" koiran kanssa. Ja kun koira seuraa mukavasti mukana, nami tai lelu lentää iloisessa kaaressa palkaksi. Pala kakkua... Tai niin luulin. Voitto tuli hyvin mukana. Heitin ekan namin ja koira tajusi että täällähän saa siis juosta! JUOSTA! Voi tätä riemun päivää! Töissä riehutaan! Ja niin se juoksi, nappasi radan reunalta jonkun siihen jättämän hanskamytyn, heitteli, kopitteli, mutkitteli, kaatuili hurjassa vauhdissaan ja nautti täysin siemauksin. Välillä jo ennätin ajatella että en saa koiraa kiinni, vaikka sen ei pitäisi noin pääpiirteissään olla ongelma meille. Kentällä seisovia ohjaajia säälittelin valmiiksi, Voitto on iso ja Voitto on näköjään myös hurja. Se hyppii ja sitten se hyppii! Kotona se ei hypi joten en osannut varoittaa, plots! -ensimmäistä ohjaajaa naamaan...

Harjoiteltiin myös esteen ylitystä. Kynnyksen korkuista "hyppyä". Jaa tässäkin saa juosta täysillä ja taas lentää hanskajuttuja tai nameja! Kyllä on hauska laji! Eli suomeksi Voitto ihan vain vähän kuumeni. Seuraavaa ohjaajaa plots! -naamaan. Huuleen taisi jäädä ikävä kuhmu.

Itse tykkään Voiton energisyydestä ja syttymisestä. Mutta miten minulle jäi olo että kaikki muut eivät ihan niin tykkää. Voitto on superystävällinen, kaikkia ja kaikkea rakastava otus. Tuolla massalla se vain on vähän eri asia rakastaa kun 30 kiloa kevyemmällä ja 80 kertaa hitaamaalla olemuksella. Pikkukoiria ei olla nykyään enää päästy moikkaamaan ollenkaan, jostain syystä koirien ihmiset vetävät äkkiä pienensä pois vaikka koirat itse moikkaisivatkin.

Minun mielestä ja luulenpa että Voitonkin mielestä aksa-treenit alkoivat hyvin. Voitolla oli hurjan hauskaa ja minullakin aika hauskaa, näitä muutamaa haaveria lukuunottamatta.

Kuvat jäi ottamatta, mutta sulostuteaan tätäkin tarinaa silti otoksin. Eivät liity näihin treeeihin, mutta Voittoon kuitenkin!